Luostarin metsät ovat nyt sekä FSC ja PEFC metsäsertifiointien piirissä.
PEFC-sertifikaattia on toteutettu jo vuosikymmeniä ja tänä vuonna hankittiin rinnalle FSC-sertifikaatti, mikä mahdollistui Luostarin liittyessä riippumattoman Metsänomistajan Sertifiointiryhmän jäseneksi kevättalvella 2020.
Sertifikaateilla luostari osoittaa metsänhoidon olevan vastuullista. FSC:n myötä Valamo on asettanut metsiä omaehtoisen suojelun ja erityishoidon piiriin noin kymmenyksen metsäpinta-alasta.
Mediatiedote
YLEISKATSAUS VALAMON LUOSTARIN METSIIN, METSÄNHOIDON
HISTORIAAN JA TÄMÄN PÄIVÄN HOITOPERIAATTEISIIN
Julkaisuvapaa 11.12.2020 klo 12:00
Sodan runnellessa Karjalaa 1940-luvun alussa joutuivat Laatokalla luostaria pitäneet munkit
etsimään rauhallisempia asuinsijoja. Laatokan Valamosta suunnattiin ensin Kannonkoskelle, mistä
käsin etsittiin pysyvämpää asuinsijaa. Varteenotettavia vaihtoehtoja oli kolme, mistä erinäisten
johdatusten saattelemana päädyttiin Papinniemelle Heinävedelle. Luostarin maallinen toimeentulo
perustui sen ajan tavan mukaan luontaistalouteen kuten karjanhoitoon, viljelyyn ja metsätalouteen.
Saastamoisen metsäyhtiön tila suurine kartanorakennuksineen soveltui hyvin tähän tarkoitukseen.
Olihan Valamon veljestöä tuolloin muuttamassa n. 200 henkilöä. Lisäksi tarvittiin vielä tilaa
pienempien Konevitsan ja Petsamon luostarien veljestölle. Historiasta tiedetään presidentti Kyösti
Kallion suositelleen Igumeni Haritonille sijoittumista nimenomaan Heinävedelle. Paikan valinnassa
lienee auttanut myös se, että veljestön tullessa tutustumaan tiluksiin oli kiinnitetty huomiota
päärakennuksen seinällä olleeseen Pyhittäjäisien Sergein ja Hermannin ikoniin, joita henkilöitä
pidetään Valamon luostarin perustajina. Samoin osansa on ollut myös sillä, että paluumatka ei
alkanut ongelmitta vaan silloinen Uuden-Valamon tie oli niin huonossa kunnossa, että matkalaiset
juuttuivat kolmesti kiinni ennen kuin pääsivät kunnolla jatkamaan matkaa parempien tieyhteyksien
tuntumaan. Omistajavaihdoksen jälkeen toteutui myös Saastamoinen yhtymän työnjohtajan
lausuma ennustus, minkä hän oli lausunut silloiselle tilanhoitaja Arolle, heidän soudellessaan
nykyisen luostarin rantavesillä: ”Tuolla mäellä vielä sadat kellot kilkkaa”.
Metsä oli jo tuolloin merkittävässä roolissa luostarielämän mahdollistajana ja on ollut sitä aina
näihin korona-aikoihin saakka. Tänä päivänä matkailusta ja sen seurannaisista elävä luostari on
jälleen saanut turvaa esi-isien hankkimasta metsästä. Yllätyksellinen vitsausten vuosi on
sekoittanut luostarin taloutta siinä, missä muidenkin matkailusta elävien yritysten. Metsä on jälleen
tarjonnut antimiaan pahimman yli, vaikka sen osuus vuosiliikevaihdossa on muutoin ollut vain
muutamia prosentteja.
Luostarin omistama metsäpinta-ala on tällä hetkellä 470 ha ja sille on laadittu uusin
metsäsuunnitelma 2018. Suunnitelma perustuu metsäluokitukseen, jolla on tavoitteena ohjata
pitkänaikaväin hoitotavoitteita ja mikä ohjaa kuviotasoista hoito-ohjeistusta. Ensimmäinen luostarin
tilaama metsäsuunnitelma on vuodelta 1954, minkä jälkeen luostarin metsänhoito on ollut
pitkäjänteistä ja suunnitelmallista.
Tämä metsänhoidon perinne jatkuu edelleen tuleville polville. Uuteen metsäsuunnitelmaan on
kirjattu luostarin metsähoidon periaatteet seuraavasti: Valamon Luostarin metsänhoidossa
huomioidaan täysimääräisesti se mitä vuosisataisessa ortodoksiperinteessä on koettu ja hyväksi
havaittu luonnon hyödyntämiseksi, varjelemiseksi ja tuleville sukupolville säilyttämiseksi. Meitä on
luonnonvarojen hyödyntäjinä kehotettu viljelemään ja varjelemaan luomakuntaa. Luostari käyttää
luonnontuotteita monipuolisesti tarpeisiinsa ja pitää metsien hoidossa etusijalla kestävää
metsätaloutta. Edellä mainittuja tavoitteita ovat mm. kokonaisvaltainen luonnonhoito, arvokkaiden
elinympäristöjen säästäminen, luostarin aineettomien virkistys-, luonto- ja maisema-arvojen
turvaaminen sekä kestävä puuntuotanto.
Ravinteisuudeltaan metsäpohjat ovat lehtomaista ja tuoretta kangasta. Tyypillistä savo-karjalaista
rehevää kasvualustaa. Pääpuulajina on kuusi. Vanhat peltopohjat ja kaskimaat kasvavat
pääsääntöisesti koivua ja sen alle myöhemmin kehittynyttä luontaista kuusikkoa. Luostarin
hautausmaan ympäristö on viimevuosisadan puolivälissä ollut kaskikoivikkoa. Nykyisin vallitsevat
havupuut ovat kasvaneet sinne myöhemmin ja ovat siten iältään varsin nuoria.
Kestävän metsätalouden turvaamiseksi tulevalla vuosikymmenellä metsänhoidon painopiste on
uudistamisen turvaamisessa, nuorenmetsän hoidossa ja varttuneiden metsien harvennuksissa.
Suunnitelman mukaisesti toimien nykyinen keskimäärin 149 m3/ha puusto kasvatetaan tällä
kymmenvuotiskaudella 195 m3/ha puustoksi. Kuutiomäärään verrattuna taloudellinen arvokasvu on
suhteessa paljon suurempi, kun puusto kehittyy kuitupuusta arvokkaammaksi tukkipuustoksi.
onhan pääasiallisena menetelmänä jaksollinen kasvatus, missä puustot varttuvat varsin
tasarakenteisina. Todettakoon, että nykyisellä päätilalla Heinävedellä vuonna 1956 tehdyssä
tarkastuksessa puuston määräksi on arvoitu metsänhoitolautakunnan toimesta 96 m3/ha.
Ainespuuta on ollut varsin niukalti runsaiden polttopuutarpeiden ja sodan jälkeisen
kansanhuoltovelvoitteen aiheuttamien hakkuiden vuoksi. Metsän kasvuarviokin on ollut tuolloin
vain kolmanneksen nykyisestä vuotuisesta kasvusta, mikä kertoo sekin metsänhoidon silloisesta
heikosta tilasta. Metsää on käytetty silloin, kun tarve on ollut suurta. Sittemmin noita vähäpuustosia
metsäkuvioita on uudistettu voihamakkaasti 1970 – 1980 luvulla. Sen seurauksena meillä on tällä
hetkellä runsaasti nuorta metsää.
Metsät ovat olleet merkittävässä roolissa luostarin taloudenpidon kannalta ja muodostavat osaltaan
pääomaperustaa. Taloudellinen näkökulma huomioidaan kuviokohtaisessa metsänhoidossa
ajoittamalla hoitotoimenpiteet puuston kasvun edellyttämiin optimaalisiin ajankohtiin.
Talousmetsissä pääasiallisena menetelmänä on jaksollinen kasvatus ja virkistysalueilla, missä
taloudellinen tuotto-odotus on toissijainen, toteutetaan jatkuvaa kasvatusta tai kasvatetaan
puustoja jatketulla kiertoajalla.
Metsähygieniasta huolehditaan pitämällä hoitotoimin metsät elinvoimaisina ja terveinä. Myös
vanhojen kaskimaiden terveyslannoitukset ovat käytössä.
Päätilan metsät on rauhoitettu metsästykseltä. Metsissä on tavattu monien seudulla tyypillisten
eläinten jälkiä ja onpa mäellä asustellut ilvesvanhuskin. Sen sijaan Liperissä ja Outokummussa on
metsästys- ja kalastus huomioitu monikäyttömuotona ja metsiä annettu paikallisten
metsästysseurojen käyttöön riistakantojen ylläpitämiseksi.
Yleisluonnehdintana voidaan sanoa, että Luostarin metsät ovat tällä hetkellä nuoria, terveitä ja
hyvin hoidettuja. Puuston mediaani-ikä on 30 – 40 vuotta. Ikävälille 10 – 50 vuotta ajoittuu yli 80 %
puustosta metsäpinta-alasta tarkasteltuna. Talousmetsissä optimaalisen tuloksen antavan puuston
kierto-aika jakoslllisen kasvatuksen kuvioilla on 70 – 90 vuotta tällä maantieteellisellä alueella.
Puuston keski-iän kääntyessä yli 50 vuoden alkaa pitkäjänteisen metsänkasvatuksen tulokset
näkyä taloudessa.
Luostarin hankkiessa tilan 1940-luvulla Saastamoinen yhtymältä oli päätilan ympäristössä peltoja
yli 50 ha, mitkä on nykyään valtaosaltaan metsitetty. Avointa peltomaisemaa löytyy enää luostarin
pihapiirin ympäristöstä Juurikansalmen rannoilta.
Luostarin metsistä puutavara myydään puutavarayhtiöille. Hakkuumäärät ovat tällä 10-
vuotiskaudella keskimäärin 1500 m3 /vuosi. Oma kotitarvekäyttö on vähäistä. Polttopuuta kuluu
enää n. 30 m3 / vuosi ja sahatavaraa vastaava määrä. Puutavarakertymä 1940-luvun loppupuolen
huppuvuosina oli 1200 m3 polttopuuta luostarin rakennusten lämmitykseen sekä lisäksi sodan
jälkeisiin kansanhuollon määräämiin hakkuisiin 2000 m3 vuodessa. Polttopuuta nostettiin tuolloin
myös viereisestä Juurikansalmesta 700 - 800 m3/vuosi vanhoilta uittoväyliltä useana vuonna.
Jatkossa Luostarin on tarkoitus valmistaa jonkin verran myös omista metsistä tuotetusta raakaaineista
lopputuotetteita kuten koriste-esineistöä. Luostarilla on noin hehtaarin laajuinen 38 –
vuotias visakoivikko, minkä raaka-aineen hyödyntäminen voidaan aloittaa lähivuosina. Metsikköä
on harvennettu ja samalla päästy näkemään runkojen sisään. Visalankut ovat varastoissa
ilmakuivauksessa. Visaisuusaste näyttää lupaavalta tulevien vuosien tuotantoa ajatellen.
Valamon veljestö on vanhastaan tehnyt puhdetöinään käyttö- ja koriste-esineitä nimenomaan visakoivusta.
Liekö sitten visaa ollut jo Valamon saaren koivuissa vai onko materiaali toimitettu sinne muualta
Karjalasta, niin siitä ei ole täyttä varmuutta. Tuon aikaista esineistöä on palaututut jonkin verran
takaisin luostarille ja näistä malleista pyritään nyt luomaan omaa Valamon visa-brändiä, kun meillä
on desing ja materiaali luonnostaan. Tuotteille haetaan vielä FSC-merkki 2021, minkä jälkeen
tuotteiden markkinointia voidaan aloittaa.
Luostarin vanhimmat puut sijaitsevat piha-alueella kuusikujanteista. Vanhoista valokuvista
nähdään puiden olleen melko suurikokoisia jo 1950-luvun paikkeilla. Siitä voidaan päätellä
kujannepuiden iäksi noin 120 vuotta. Tätä vanhempaa metsää luostarilla ei omistuksessaan ole.
Lähivuosina ei ole tulossa suuria maankäytön muutoksia. Juurikansalmen länsipuolella olevalle
peltoalueelle on kuitenkin tarkoitus laajentaa hautausmaata metsittämällä peltoa. Tekemällä lisää
Valamon koivikkoa, missä evakkomunkit ennestäänkin lepäävät. Viimeisille peltoalueille on
tarkoitus ottaa lampaita pitämään perinnemaisema avoimena. Mikäli tulevaisuudessa luostarissa
tuotettavien tisleiden ja viinien tuotantoa laajennetaan, soveltuvat nämä peltoalueet hyvin myös
näihin laajennuksiin. Yleiskaavassa koko kiinteistö on luostaritoimintojen aluetta, joten meillä on
suhteellisen vapaat kädet luodan nykyaikaista ortodoksista luostariyhteisöä ja kehittää alueen
toimintaa veljestön tarpeiden mukaan.
Tulevana vuosikymmenenä ei luostarin pihapiirin tuntumassa tehdä maisema-arvoja heikentäviä
toimenpiteitä ja ulkoiluympäristöt säilyvät lähestulkoon nykyisen kaltaisina. Tosin nekin vaativat
aika-ajoin hoitoa säilyäkseen turvallisina ja viihtyisinä.
Luostarin metsät ovat FSC ja PEFC metsäsertifiointien piirissä. PEFC-sertifikaattia on toteutettu jo
vuosikymmeniä ja tänä vuonna hankittiin rinnalle FSC-sertifikaatti, mikä mahdollistui Luostarin
liittyessä riippumattoman Metsänomistajan Sertifiointiryhmän jäseneksi kevättalvella 2020.
Riippumattomuus on välttämättömyys tässä asiayhteydessä, koska luostari katsotaan
lainsäädännössä julkiseksi hankkijaksi, joka ei voi tehdä sitoumuksia pelkästään yhden toimijan
kanssa pitkäaikaisesti vaan kilpailutamme hankintamme. Riippumattomuus mahdollistaa myös
sen, että voimme myydä puutavaran haluamallemme ostajalle sen mukaan, mistä saamme
parhaan hyödyn kulloisenkin leimikkorakenteen mukaan. Myös puukaupat kilpailutetaan ja FSC puun suurempi kysyntä on varmistanut sen, että leimikkomme ovat kiinnostaneet ostajia, vaikka
kysyntä puumarkkinoilla on vaihdellut.
Sertifikaateilla haluamme osoittaa metsänhoitomme olevan vastuullista. FSC:n myötä olemme
asettaneet metsiämme omaehtoisen suojelun ja erityishoidon piiriin noin kymmenyksen
metsäpinta-alastamme. Tämä pinta-ala meiltä löytyy arvokkaita elinympäristöjä luonnostaan, mutta
nyt sekin asia on saanut siunauksen ja yleisen hyväksynnän. Metsissämme on runsaasti
kosteikkoja, jonkin verran lahopuukohteita ja eri-ikäisyyttä. Löytyypä meiltä ikääntyvä haavikkokin.
FSC-Suomi, Vastuullisen metsänhoidon yhdistys palkitsee vuosittain henkilön tai organisaation,
joka edistää kestävää metsätaloutta Suomessa Vastuun Taimi-palkinnolla. Tämän
kunnianosoituksen sai tänä vuonna Valamon Luostari osoituksena ekologisen, sosiaalisen ja
taloudellisen metsänhoidon harjoittamisesta. Luostarin metsä on meille ja monille vieraillemme
tuttu hiljentymisen, kokemisen paikka sekä inspiraation lähde. Sitä me Valamossa vaalimme
jatkossakin.
11.12.2020 Raimo Asikainen metsätilanhoitaja Valamon Luostari
Raimo Asikainen
Puh: 040 410 5785
Valamontie 42
79850 Uusi-Valamo
raimo.asikainen@careliaforest.fi
