Kirkkovuosi

Ortodoksinen kirkkovuosi alkaa syyskuun ensimmäisestä päivästä kuten aikoinaan Bysantissa. Sille on leimallista paastoaikojen ja juhlien vuorottelu.

Kirkkovuoden keskus on Kristuksen ylösnousemuksen juhla eli pääsiäinen. Sitä edeltää neljäkymmenpäiväinen Suuri paasto, jonka tarkoituksena on auttaa uskovia valmistautumaan juhlan vastaanottamiseen. Suurta paastoa seuraa Suuri viikko, jonka aikana kerrataan Kristuksen kärsimysviikon tapahtumat aina riemulliseen ylösnousemusjuhlaan asti.

Pääsiäisen lisäksi kirkkovuoteen sisältyy 12 suurta juhlaa ja useita pienempiä juhlia. Suuren paaston lisäksi vuodessa on myös kolme muuta pidempää paastoaikaa. Niiden kaikkien tarkoituksena on valmistaa uskovia edessä olevaan juhlaan. Pitkien paastojen lisäksi kalenterissa on myös lukuisia yksittäisiä paastopäiviä – näitä ovat esimerkiksi kaikki keskiviikot ja perjantait, luostareissa myös maanantait.

Myös jokaisella temppelillä ja rukoushuoneella on oma nimikkojuhlansa, praasniekka, joka määräytyy sen mukaan, minkä tapahtuman, pyhän tai ikonin muistolle rakennus on pyhitetty. Jokaisen ortodoksin henkilökohtainen juhlapäivä on hänen nimipäivänsä. Silloin kirkko muistelee pyhää, jonka mukaan hän on nimensä saanut.

PÄÄSIÄINEN

Pääsiäinen on kirkkovuoden suurin juhla. Siihen perustuu koko kirkon olemassaolo ja sen opetus. ”Jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne”, sanoo apostoli Paavali.
 

Kristuksen kärsimysviikon tapahtumien vietto alkaa Lasaruksen lauantaista ja viikkoa ennen pääsiäistä vietettävästä Palmusunnuntaista. Lasaruksen lauantaina muistellaan Lasaruksen herättämistä kuolleista neljä päivää kuoleman jälkeen. 

Palmusunnuntaita vietetään Jeesuksen Jerusalemiin ratsastuksen muistoksi. Sen juhlavigiliassa siunataan palmunlehviä kuvaavat pajunoksat, jotka on usein koristeltu kauniisti vanhan karjalaisen tavan mukaan. Erityisesti lapsilla on tapana virpoa ihmisille Jumalan siunausta näillä koristelluilla oksilla palmusunnuntain liturgian jälkeen. Oksia on tapana säilyttää kotona ikoninurkkauksessa helatorstaihin, jolloin ne hävitetään polttamalla.

 


Pääsiäistä edeltävän Suuren viikon maanantaista keskiviikkoiltaan palvelukset ovat erittäin surumielisiä, mutta samalla täynnä ylösnousemustoivoa. Suuren torstain aamuna muistellaan Ehtoollisen asettamista ja illalla käydään läpi kärsimysviikon tapahtumia lukemalla 12 evankeliumijaksoa. Evankeliumien lukemisen ajan kirkkokansa pitää käsissään sytytettyjä tuohuksia.


Suurena perjantaina toimitetaan suuri ehtoopalvelus, jonka lopuksi kannetaan Kristuksen hautakuva juhlallisessa saatossa alttarista kirkkosalin keskelle. Kirkkokansa seuraa hautakuvan esiinkantoa polvistuneena kynttilät käsissään. Lopuksi kirkkokansa kunnioittaa Kristuksen kärsimyksiä kumartamalla kuvan edessä ja suutelemalla sekä sitä että evankeliumikirjaa, joka on asetettu hautakuvan keskelle.

Luostarin kirkossa toimitetaan Suuren perjantain iltana ns. Kristuksen hautauspalvelus, jolla ei ole vastinetta muissa kristillisissä kirkoissa. Sen lopussa hautakuva kannetaan juhlallisesti ristisaatossa kirkon ympäri.

Suuri lauantai on hiljaisen odotuksen aikaa. Lauantaiaamun palveluksessa luetaan vanhatestamentillisia ennustuksia ylösnousemuksesta. Aamun liturgian jälkeen Vapahtajan hautakuva viedään alttariin ja kirkko hiljentyy odottamaan pääsiäisen suurta juhlaa.

Lauantai-iltana vähän ennen puoltayötä toimitetaan puoliyöpalvelus hämärässä kirkossa, jonka jälkeen valmistaudutaan ristisaattoon. Vuorokauden vaihtuessa avataan Pyhä portti, kirkon kaikki valot sytytetään ja alttarista tuodaan tuli, jolla sytytetään kirkkokansan tuohukset. Ristisaatto lähtee kiertämään kirkkoa. Kun kirkko on kierretty, ristisaatto pysähtyy kirkon suljettujen ovien eteen. Tässä aloitetaan ensimmäistä kertaa pääsiäistroparin laulaminen: ”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.” Tätä riemullista pääsiäisveisua toistetaan loputtomasti sekä pääsiäisyönä että koko 40 vuorokauden mittaisen pääsiäisen juhlakauden aikana, jolloin kirkko juhlii Kristuksen ylösnousemisen muistoa.

MUITA JUHLIA

Pääsiäisen lisäksi luostarin vuoteen mahtuu ainakin neljä kirkollista juhlaa, joiden vietto erottaa ne selkeästi kirkkovuoden muista päivistä.

Jouluaamun jumalanpalvelus toimitetaan luostarissa jouluyönä. Ehtoolliseen osallistuminen merkitsee ortodoksille joulujuhlan sisällön suurinta kokemista.

Tammikuun kuudentena vietettävä Kristuksen kasteen juhla eli Teofania on kristikunnan vanhin juhla pääsiäisen jälkeen. Luostarissa järjestetään Teofanian päivänä ristisaatto laivarantaan, jossa toimitetaan suuri vedenpyhitys Kristuksen Jordan –virrassa tapahtuneen kasteen muistoksi.

Heinäkuun alussa vietettävään Konevitsalaisen Jumalanäidin juhlaan liittyy vuosittain edestakainen ristisaatto Valamon luostarista Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostariin.

Luostarin praasniekkaa eli pääkirkon vuosijuhlaa vietetään elokuun kuudentena, jolloin muistellaan Kristuksen Kirkastumista Taaborin vuorella. Praasniekkapäivänä toimitetaan ristisaatto rantaan, jossa toimitetaan myös pieni vedenpyhitys. Sen jälkeen kirkko ja kirkkokansa vihmotaan pyhitetyllä vedellä ja kirkossa toimitetaan uudishedelmien siunaus.