Valamon luostarin veljestöön voivat hakeutua täysi-ikäiset ortodoksisen kirkon miespuoliset jäsenet, joilla ei ole maallisia sidonnaisuuksia – esimerkiksi huollettavia lapsia. Myös fyysisen ja erityisesti psyykkisen terveyden on syytä olla kunnossa, sillä jokaiselta veljestöön pyrkivältä edellytetään sekä huomattavaa työpanosta että kykyä sopeutua tiiviin, säädellyn ja säännöllisen yhteisöelämän vaatimuksiin.
Syitä luostariin hakeutumiselle on monia ja ne ovat henkilökohtaisia. Tärkein edellytys luostarielämän valitsemiselle on kuitenkin vilpitön luostarikutsumus – halu elää kristillistä kilvoituselämää yhteisössä Jumalan tahtoa noudattaen.
Luostarielämästä kiinnostuneet voivat ottaa kirjallisesti yhteyttä luostarin johtajaan, arkkimandriitta Mikaeliin. Kaikkien luostariin aikovien on kuitenkin tärkeää muistaa, että luostarikilvoituksen rinnalla ortodoksilla on valittavanaan myös toinen yhtä vaativa ja arvostettu tapa elää kristillisten ihanteiden mukaisesti: avioliitto.
Pitkä tie vihkimykseen
Luostariin aikova tutustuu ensin luostarielämään ahkeroimalla erilaisissa kuuliaisuustehtävissä kuuliaisuusveljenä eli noviisina. Kun kuuliaisuusveli on sopeutunut hyvin luostarin elämäntapaan, hän saa luostarin johtajalta siunauksen siirtyä kantamaan munkin asuun kuuluvaa alusviittaa, vyötä ja skufiaksi kutsuttua päähinettä. Vuoden, kahden kuluttua luostariin tulemisesta kuuliaisuusveli voi hakea virallisesti veljestön jäsenyyttä. Koko veljestö äänestää keskuudessaan jäsenyydestä. Täysivaltaiseksi veljestön jäseneksi siirryttyään kuuliaisuusveljellä on äänioikeus veljestön kokouksissa.
Kun todetaan, että kuuliaisuusveljellä on luja vakaumus sitoutua loppuelämäksi luostarielämään, ja kun hänet on hyväksytty veljestön viralliseksi äänivaltaiseksi jäseneksi, hänet voidaan vihkiä viitankantajamunkiksi, jolloin hänet puetaan päällysviittaan ja hunnulliseen päähineeseen, klobukkiin. Munkiksi vihkiminen tapahtuu tämän jälkeen igumenin hyväksi katsomassa aikataulussa. Lopulliset luostarilupaukset antaessaan munkiksi vihittävä lupaa elää loppuelämänsä naimattomuudessa, kuuliaisuudessa ja ilman henkilökohtaista omaisuutta. Vihkimyksen yhteydessä munkki saa uuden nimen, rukousnauhan ja jumalanpalveluksissa käytettävän laahuksellisen viitan eli mantian
