Kurssin kuvaus

Seminaari on tämän ajan toisinto opiston vuonna 1987 toteutetusta tieteen ja uskonnon vuorovaikutusta pohtineesta seminaarista Kaksi tietä totuuteen. Nyt nostamme esille näkökulmia syvään tietoon ja tiedon lajeihin ympäristökriisin aikana. Patriarkka Bartolomeos on todennut, että "ilmastonmuutos on oire moraalisesta ja hengellisestä häiriötilasta". Miten kokonaisvaltaisempi tieto, luonnosta huolehtiminen ja kohtuuden taju voisivat korjata tätä vääristymää? Entä voiko syvyyttä kohdata ilman pyhyyttä?

Ohjelman on koonnut ja keskusteluja fasilitoi runoilija ja väitöskirjatutkija Raisa Marjamäki.

Seminaarin ohjelma alkaa perjantaina 18.8., edellisen yön majoitus kuuluu kurssin hintaan. 

Sinun lisäksesi keskustelussa ovat mukana:

Elina Pylkkänen 

Elina Pylkkänen on työllisyys- ja työvoimapolitiikasta vastaava alivaltiosihteeri Työ- ja elinkeinoministeriössä. Hän on koulutukseltaan taloustieteen tohtori. Nykyistä tehtäväänsä ennen hän on toiminut kansainvälisissä ja kotimaisissa tehtävissä tutkijana, ekonomistina, asiantuntijana sekä tutkimuslaitoksen johtajana. Ihmisen ja yhteiskunnan mysteereitä hän on selvittänyt empiirisen taloustieteellisen tutkimuksen ja kirjallisuuden kautta.

Pauliina Kainulainen

Pauliina Kainulainen asuu Kontiolahdella suurten pohjoiskarjalaisten järvien läheisyydessä. Hän on pappi ja tietokirjailija sekä teologian tohtori. Väitöskirja vuodelta 2005 on otsikoitu "Maan viisaus - Ivone Gebaran ekofeministinen käsitys tietämisestä ja teologiasta". Paula Kainulainen on ollut pitkään kiinnostunut tietokäsityksistä ja maailmankatsomusten merkityksestä ekologisen kriisin keskellä. 

Tietokirjoissaan hän käsittelee muun muassa kristillistä ekoteologiaa sekä kotoperäistä itämerensuomalaista kulttuurijuonnettamme. Näiden pohjalta hän tekee "metsän teologiaa". Viimeisimmät teokset ovat Suuren järven syvä hengitys - luontosuhde ja kokonainen mieli (2019), Syvä työ - hyvä työ (2022) ja Metsämaja - luontomietiskelyjä maan kielellä (2023). Paula Kainulainen toimii myös pohjoiskarjalaisessa Kohtuus Vaarassa -kansalaisliikkeessä kohtuullisen elämäntavan puolesta. 

Kalle Korhonen

Kalle Korhonen vastaa Koneen Säätiön rahoituksesta tieteelle ja taiteelle. Hänen taustansa on kreikkalais-roomalaisen antiikin tutkimuksessa, jossa hän on erikoistunut kielisosiologisiin ja monikielisyyden kysymyksiin roomalaisaikana. Lisäksi hän on tehnyt yhteistyötä evoluutiobiologien kanssa selvittääkseen kielten eriytymisen ja vuorovaikutusten prosesseja satojen ja tuhansien vuosien ajanjaksoilla. Koneen Säätiössä hän on toiminut vuodesta 2012 alkaen.

Leena ja Oula A. Valkeapää

Leena ja Oula A. Valkeapää elävät Käsivarren tuntureilla maantien ulottumattomissa. Oula A. Valkeapää jatkaa poromiehenä sukunsa perinnettä. Taiteen tohtori Leena Valkeapää työskentelee taiteilijatutkijana Koneen Säätiön rahoituksella sekä toimii mentorina Suomen biotaiteen seuran ylläpitämässä Ars Bioarctica -residenssissä Kilpisjärven biologisella asemalla.

Leena Valkeapään taiteen alaan kuuluva väitöskirja Luonnossa, vuoropuhelua Nils-Aslak Valkeapään kanssa (2011) sisältää Oulan lähettämiä tekstiviestejä, joista välittyy poroelämän keskeisiä elementtejä, kuten tuuli ja aika. 

Valkeapäät ovat jatkaneet taiteellista työskentelyä, tallentamalla teoksiinsa kuva- ja tekstiviesteistä. Sanallisista ja kuvallisia viesteistä välittyy Oulan näkökulma erääseen porosaamelaiseen kulttuuriin. Viesteissä esiintyy erilaiset sattumat ja usein unenomainenkin todellisuus, joka paljastuu porojen kanssa eläessä. Poroelämässä arkipäiväisyys ja arvoituksellisuus ovat rinnakkaisia, ja tästä muotoutuu myös teoksissa näyttäytyvä elämänpiirin mystisyys ja dokumentaarinen runollisuus. Heille keskeistä on olemisen ajatteleminen ja kysymysten ilmapiiri. Kysymyksistä tulee osa elämisen muotoa, ilman tarvettakaan etsiä suoranaisia vastauksia.

Tiina Seppä

FT, dosentti Tiina Seppä on perinteentutkija, joka on tutkinut kansanrunousaineistojen keruuta ja niiden arkisia ja materiaalisia ehtoja, elämäkerrallisia aineistoja ja niiden tunteita sekä viime vuosina erityisesti ihmisen ja metsän välistä suhdetta sekä vesistösuhteita kansanrunoudessa ja muussa suullisessa perinteessä. Näitä tutkimusaiheita hän on kirjoittanut myös radiokuunnelmien muotoon Yle Radio 1:lle. Seppä asuu ja työskentelee Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa.

Alma Heikkilä

Alma Heikkilä tekee Helsingissä maalauksia ja installaatioita. Teokset pohtivat kokijan suhdetta materiaaliseen maailmaan, toisiin lajeihin, tuntemattomaan, tieteeseen ja tekniikkaan sekä vallitsevaan ihmiskuvaan. Heikkilä on valmistunut Kuvataideakatemiasta 2009 ja hänen teoksiaan on lukuisissa kotimaisissa julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa. Heikkilälle myönnettiin 2014 Suomen taideyhdistyksen Dukaattipalkinto. Hän on monitieteisen ja poikkitaiteellisen Mustanrinda-kollektiivin perustajajäsen. Mustarindan tavoitteena on edistää yhteiskunnan ekologista jälleenrakennusta, kulttuurin ja ekosysteemien monimuotoisuutta sekä taiteen ja tieteen välistä yhteyttä.  Alma Heikkilän maalauksellisissa, veistoksellisissa ja tilallisissa teoksissa materialisoituvat ihmisten, ei-inhimillisten ja erilaisten infrastruktuurien yhteensulautuneet toimijuudet, joihin kaikkiin maailmanlaajuinen ekologinen kriisi vaikuttaa. Selkeästi rajautuvien kategorioiden sijaan Alma Heikkilän työskentely kurottautuu kohti kasvavaa monimuotoisuutta ja -mutkaisuutta. Hänen työssään materialisoituvat maailman hienovireiset keskinäiset riippuvuudet sekä elämän symbioottinen luonne. Alma on oman taiteellisen työnsä ohella Mustarindan perustajajäsen. Kollektiivin tavoitteena on edistää yhteiskunnan ekologista jälleenrakennusta, kulttuurin ja ekosysteemien monimuotoisuutta sekä taiteen ja tieteen välistä yhteyttä.

Ari Koponen

Ari Koponen on teologian tohtori Hämeenlinnasta. Hänen kiinnostuksensa kohteita ovat uskonnonfilosofia, kauneus elämässä ja ajattelussa sekä psykologia. Ari kertoo, että viime aikoina hänen mieltään on elähdyttänyt sielun psykologia ja sielukkuuden kautta avautuva ekologinen teologia. 

Paula Tuomikoski

Filosofian tohtori Paula Tuomikoski on vuodesta 2013 lähtien omistautunut arkkipiispa Paavalin elämäkerran tutkimiseen. Vuonna 2019 ilmestyi tutkimuksen ensimmäinen osa. Sen tarkastelujakso päättyy vuoteen 1955, jolloin pappismunkki Paavali valittiin Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan apulaispiispaksi. Toinen osa käsittelee piispuusvuodet 1955–1960 ja arkkipiispakauden 1960–1987. 

”Tehtävä on osoittautunut laaja-alaisemmaksi kuin edeltäpäin arvasin. Kirkkokunnan sisäisen historian kulku on täytynyt tutkia, jotta voi arvioida Arkkipiispan osuutta siinä; samoin yleinen ortodoksisen kirkon kehitys ja Ekumeenisen patriarkaatin asema, Suomen kirkon suhde tapahtuneeseen. Ja sitten Arkkipiispan sisin, hänen oma elämänsä, hänen teologisen ajattelunsa kehitys, hänen julkaisutoimintansa, kirkkomuusikkoutensa.” 

Työurakastaan Paula Tuomikoski sanoo: ”Jokainen päivä tuottaa löytämisen iloa ja hämmästynyttä ihmetystä. Kukaan ei kysy, mitä minulle kuuluu vaan: ´Mitä Paavalille kuuluu? ´”

Tere Vadén

Dosentti Tere Vadén on tamperelainen filosofi, joka työskentelee monitieteisessä BIOS-tutkimusyksikössä (http://bios.fi). Hän on julkaissut teoksia muun muassa paikallisesta ajattelusta, poliittisesta filosofiasta ja energian merkityksestä modernin kokemukselle (yhdessä Antti Salmisen kanssa). Vadén on filosofisen aikakauslehden niin & näin pitkäaikainen toimittaja.

Munkki Gabriel

Munkki Gabriel on ammatiltaan ikonimaalari ja kuvataiteilija. Viime vuodet hän on työskennellyt täysipäiväisenä ikonimaalarina, tutkien ja syventyen ikonimaalauksen moninaisiin alahaaroihin. Erityisen kiinnostuksen kohteina hänellä on primitiivisemmät kulttuurit ja niiden tuottama ikonografia ja muut kuvataiteen muodot. Munkki Gabriel asuu ja työskentelee sekä Suomessa että muualla maailmalla. 

Marja-Liisa Honkasalo 

Marja-Liisa Honkasalo on kulttuurintutkija ja lääkäri ja hän on keskittynyt työssään sairastamisen, kärsimyksen ja haavoittuvuuden ongelmiin. Hän on tutkinut niitä kulttuurisissa ja ruumiillisissa yhteyksissä. Honkasalo on tutkinut sydänsairauden kulttuurisia merkityksiä Pohjois-Karjalassa ja ortodoksiäitien elettyä uskonnollisuutta osana arjen toimintaa. Hän on vastannut viimeksi Suomen Akatemian rahoittamasta Mieli ja toinen- tutkimushankkeesta, jonka tarkoituksena on tutkia ihmismieltä ja siitä saatavaa tietoa rajoilta, ’kummista’ kokemuksista käsin. Honkasalo on työskennellyt Helsingin ja Turun yliopistossa sekä vierailevana tutkijana Harvardissa ja Stanfordissa. Viimeksi hän toimi vierailevana professorina Roomassa, La Sapienza- yliopistossa. 

Päivi Magga