Karjalan kaikuja tästä hetkestä huomiseen 1/2025

24.01.2025 00:00 - 26.01.2025 00:00

Ilmoittautuminen päättyy: 10.01.2025 00:00 - Mikäli ilmoittautuminen on jo päättynyt, kysy kurssipaikkoja puh. 017 570 1810

kurssit@valamo.fi, p. 017 5701 810

, 327€/Opistohotelli 1hh, sis. majoitus, opetus, ateriat, 297€/hlö Opistohotelli 2hh, sis. majoitus, opetus, ateriat, 315€/Vierasmaja 1hh, sis. majoitus, opetus, ateriat, 284€/Vierasmaja 2hh/hlö, sis. majoitus, opetus, ateriat, 406€/Hotelli 1hh, sis. majoitus, opetus, ateriat, 327€/Hotelli 2hh, sis. majoitus, opetus, ateriat, 327€/Hotelli solu, sis. majoitus, opetus, ateriat

Kurssin kuvaus

Tulgua terveh Valamoon, tämän päivän sekä tulevaisuuden karjalaisen kulttuurin ja perinteiden äärelle! Viikonloppu on tarkoitettu kaikenikäisille osallistujille, jotka haluavat olla mukana luomassa sekä elävöittämässä karjalaista kulttuuria nykypäivänä ja tulevaisuudessa. Lähde mukaan matkalle, jossa menneisyyden arvokkaat kokemukset yhdistyvät nykypäivän elinvoimaisuuteen ja avaavat polkuja tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Viikonloppu tarjoaa mahdollisuuden pohdiskella omaa paikkaasi tässä jatkumossa, löytää uusia yhteyksiä juuriisi, tai tutustua karjalaisuuden mahdollisuuksiin muuten vaan, uusin silmin. Viikonlopun isäntänä toimii karjalahipsteri Mika Saatsi.  

Kurssin ohjelma

Perjantai 24.1.

15.30 Luostarin johtajan arkkimandriitta Mikaelin tervehdys

15.45 Mikä ihmeen Karjala - Hannu Lappalainen

17.00 Kaikuja Karjalan laulumailta-vaeltajan lauluja ja karjalaisia kansanlauluja - Suistamo-kvartetin konsertti (kuuluu kurssin hintaan, muille 10 euroa)

18.00 IX hetki, ehtoopalvelus ja kolmikanoni

19.30 Valamolainen teepöytä karjalaisella vivahteella

  • Karjalan Sivistysseura ry:n terveiset - Eila Stepanova

Lauantai 25.1.

06.00 Puoliyö- ja aamupalvelus, liturgia

07.30 Luostariaamiainen

09.00 Karjalaisia lauluja, yhteislaulua johtaa Varvara Merras

10.00 Mie -karjalane - Mika Saatsi

11.00 Syömäköyhät karjalaiset - Hannu Lappalainen

12.00 Moleben eli rukoushetki/ Karjalainen lounas noutopöydästä

13.00 Karjalainen itkuvirsiperinne ja itkukieli - Eila Stepanova

14.00 Kättentaidoilla karjalaisuuteen kytkeytyminen –Mirva Haltia-Holmberg

15.00 Kahvi

16.00 Kurkistuksia rajakarjalaisuuteen- Mika Saatsi

17.00 Tsuurun kylvö -karjalainen leikki

Karjalan kielen elvytyshankeen terveiset

18.00 Vigilia

20.00 Karjalainen iltapala

Sunnuntai 26.1.

07.30 Luostariaamiainen

09.00 III hetki ja liturgia, osittain karjalaksi

11.00 Lounas ja huoneluovutus

12.00-13.30 Paneelikeskustelu: Mirva Haltia-Holmberg, Hannu Lappalainen, Mika Saatsi ja Eila Stepanova

Oikeudet muutoksiin pidätetään

Opettaja

Haltia Mirva

Mirva Haltia on suomenkarjalainen taiteilija ja yrittäjä, joka elvyttää karjalan kieltä ja kulttuuria taiteen keinoin. Haltialla on sukujuuria sekä Suistamolla karjalankielisessä Karjalassa että Karjalan kannaksella. Hänen kolmikielinen runokirjansa Gruuga (2023) käsittelee karjalaksi, suomeksi ja englanniksi karjalaista identiteettiä ja siihen uudelleenkytkeytymisen kokemuksia. Suistaman virzilöi -runolaulukokoelma (2022) on Suistamolta entisöityjen runolaulujen kokonaisuus, joka tekee tunnetuksi Kalevalan ja kansallisen rakennustyön varjoon jäänyttä karjalankielistä karjalaista perinnettä. Kuva: Mirva Haltia

Opettaja

Lappalainen Hannu

Olen syntynyt pohjoiskarjalaiseen perheeseen silloisessa Pielisensuun kunnassa, joka sittemmin liitettiin Joensuuhun. Vanhimmat muistikuvani karjalaisesta perinteestä liittyvät karjalaiseen virpomaperinteeseen, kun huristimme isäni pyörän ”tarakalla” palmusunnuntaina virpomaan sukulaistätejä ja setiä. Isäni välitti myös omia muistojaan karjalais-ortodoksisesta kulttuurista, kertoessaan muistojaan oman äitinsä isästä, Petter Dimitrovista, joka oli synyisin Liperin Mattisenlahdesta ja näinollen kuului toiseen vahaan pohjoiskarjalaiseen, yli 400 vuotta vanhaan Taipaleen ortodoksiseen seurakuntaan. Sukumme on siis vanha pohjoiskarjalainen suku eli minulla ei ole ”evakkotaustaa”. Nämä muistot ilmeisesti vaikuttivat myöhemmin aikuisiällä tehdessäni valintoja oman uskonelämäni suhteen. Oma karjalainen identiteetti alkoi muodostua ja tulin tietoisemmaksi omista karjalaisista juuristani yliopisto-opintojeni aikana. Nyt, kun jälkikäteen arvioin omaa karjalaisen identiteettini kehittymisprosessia Anna Kannisen kehittämän kuvion avulla (pro gradu -tutkielma ”Suomen näkymätön vähemmistö, Jyväskylän yliopisto, 2022) huomaan, että omassa todellisuudessani on paljon yhteneväisyyksiä Annan kuvion kanssa. Suurimmat erot liittyvät kieleen, koska syntymäseudullani Pohjois-Karjalassa puhuttiin karjalan kieltä viimeksi 1600-lvulla. Tämä puute on hyvää vauhtia korjaantumassa, koska opiskelen tätä nykyä karjalan kieltä Itä-Suomen yliopistossa. Pohjoiskarjalaisena en tunne kuuluvani vähemmistöön enkä ole mielestäni koskaan joutunut peittelemään enkä vaikenemaan karjalaisuudestani. Päinvastoin työssäni erilaisissa opetustehtävissä eteläisessä ja läntisessä Suomessa sekä opettajien kouluttajana Virossa, saatoin ylpeänä sanoa olevani Suomen karjalaisia. Viron työperiodi tutustutti minut maan kieleen ja sytytti harrastuksen suomalais-ugrilaisiin kieliin. Ennen eläkkeelle siirtymistäni toimin ravintoloitsijana karjalaisessa ruokaravintola Parppeinpirtissä Ilomantsissa. Tänä aikana jouduin miettimään, miten karjalaisuutta ja ortodoksisuutta voi tyylikkäästi hyödyntää matkailubusineksessa. Karjalaisuudesta tuli tärkeä osa ravitolani liiketoimintakokonaisuutta ja mietimme paljon myös sitä, miten viestittää muualta tuleville asiakkaillemme, mitä on karjalainen tapa palvella. Koen hyvin voimakkaasti olevani karjalainen ja ”työmatkani” muualle Suomeen opetti minua arvostamaan karjalaisuuttani. Toimin tällä hetkellä puheenjohtajana Karjalan kielen koin abuniekat ry:ssä, jonka toiminnan tarkoituksena on avustaa Venäjän Karjalan Vieljärven kylässä toimivaa Karjalan Kielen Kodia. Kodissa toimii mm. Venäjän ainoa karjalankielinen kielipesä Nabukat. ”Mistäs ne lapset lauantain tietäsj, jos ei piiroota paistettasj”, sanottiin Karjalassa ennen vanhaan. Karjalainen ruoka paisteineen ja piirakoinen tunnetaan kaikkialla. Ruokaa voidaankin pitää tänä päivänä parhaana karjalaisuuden ilmentäjänä. Ruuan kautta syntynyt mielikuva karjalaisuudesta on positiivinen, runsas ja vieraanvarainen. Minulle on Luoja suonut hyvän osan, olla omalta osaltani mukana edesauttamassa tätä prosessia.

Opettaja

Saatsi Mika

Mika Saatsi lienee ainoa Suomen työnohjaajat ry:n STOry:n jäsen, joka ilmoittaa työnohjaavansa suomen ja englannin lisäksi karjalan kielellä. Itsenäisenä työnohjaaja-yrittäjänä toimiva Saatsi teki parikymmenvuotisen työuran Kellokosken sairaalakoulun rehtorina ennen työkuvioiden uusiksi laittamista. Työnohjaamisen lisäksi tämän karjalahipsteriksi itseään kutsuvan mužikan työarkeen kuuluvat monenlaiset karjalan kieleen ja kulttuuriin liittyvät työt. Karjalankielistä musiikkia Mika tekee ja esittää Loimolan Voima, Saatsi & Shemeikka, Bratanat ja Tulenlendo -yhtyeissä. Varsinaiskarjalan / suvikarjalan kieltä hän etäopettaa Tuusulan opistossa. Uusi-Suistamo ja Gostis -podcastit, Katerina da Miša opassetah suvikarjalua -opetusvideot ja Suistamon paginua -Youtube-kanava sekä rajakarjalaiseen kulttuuriin liittyvät soivat luennot ovat myös osa kielen ja kulttuurin elvytystyötä. Ortodoksista kirkkomusiikkia hän laulaa Järvenpään ortodoksisessa kirkossa ja toimii Suistamon Perinneseuran hallituksessa. Kuva: Suistamon Perinneseura

Opettaja

Stepanova Eila

Eila Stepanova on suomalainen folkloristi, joka on erikoistunut karjalaiseen ja laajemmin itämerensuomalaiseen ja balttilaiseen itkuvirsirunouteen. Hän väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 2014. Stepanova on toisen sukupolven karjalaisen itkuperinteen ja laajemmin karjalaisen kulttuurin asiantuntija, jolla on laaja kenttätyökokemus. Stepanova toimii tällä hetkellä Karjalan Sivistysseuran toiminnanjohtajana. Kuva: Veikko Somerpuro