Ortodoksisen kirkkorakennuksen tarina

Ortodoksinen kirkkorakennus rakennetaan aina itä-länsisuuntaan siten, että alttarihuone on kirkon itäpäässä. Kirkon eteinen kuvaa katuvaa maailmaa, kirkkosali maanpäällistä taistelevaa seurakuntaa ja alttarihuone riemuitsevaa seurakuntaa ja tulevaa maailmaa eli Jumalan valtakuntaa, jonne taistelevan seurakunnan jäsenet ovat matkalla.

Alttarihuoneen yhdistää kirkkosaliin ikonostaasiksi kutsuttu kuvaseinä. Kaikki ortodoksiset kirkot pyritään rakentamaan, sisustamaan ja koristamaan mahdollisimman kauniiksi, koska kirkko on ikään kuin maanpäällinen taivas. Valamon luostarissa tämä näkyy erityisen selvästi kirkollisten juhlien aikaan, jolloin kirkkosalia koristavat esimerkiksi runsaat kukka-asetelmat.

Kaikki ortodoksiset kirkot pyritään rakentamaan, sisustamaan ja koristamaan mahdollisimman kauniiksi, koska kirkko on ikään kuin maanpäällinen taivas. 

Kirkonkellot

Ortodoksikirkon kelloja soitetaan käsin noin viisitoista minuuttia ennen palveluksen alkamista. Viidenkymmenen lyönnin kutsusoittoa seuraa loppusoitto, joka pyrkii ilmaisemaan, mikä palvelus on kysymyksessä.

Kelloja soitetaan myös ristisaattojen yhteydessä, määrätyissä kohdissa vigilia- ja liturgiapalvelusta sekä piispan saapuessa kirkkoon. Pääsiäistä seuraavan kirkkaan viikon aikana kelloja saa perinteisesti soittaa kuka tahansa ympäri vuorokauden.

Risti

Risti on kaikkien kristittyjen yhteinen tunnus. Suomessa ortodoksinen kirkko käyttää yleisimmin ns. slaavilaista ristiä. Sen pieni poikkipuu ylimpänä kuvaa laattaa, jossa oli kirjoitus ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas”.

Kristuksen jalkojen alla oleva vinopuu muistuttaa kahdesta ryöväristä, jotka olivat Jeesuksen kanssa ristiinnaulittuina. Jeesuksen vasemmalla puolella ollut pilkkasi Kristusta ja joutui kadotukseen. Oikealla puolella ollut ns. viisas ryöväri katui tekojaan ja pelastui. Siksi vinopuun toinen pää osoittaa ylös ja toinen alas. Esimerkiksi Kreikan ortodoksit käyttävät usein ristiä, jonka kaikki sakarat ovat yhtä pitkiä. Myös luterilaisen kirkon parhaiten tuntema yksinkertainen latinalainen risti on käytössä ortodoksisessa kirkossa.

Kristityille haudan päällä oleva risti on todistus uskosta ja toivosta kuolleiden ylösnousemukseen. Samalla se muistuttaa elävien ja kuolleiden välisestä esirukousyhteydestä. Perinteisesti risti on tehty puusta kuten Kristuksen risti.